Yhteenvetona: Maasulkuvirran kompensoinnin avulla voidaan vähentää maasulkutilanteiden virtaa sekä valokaaren energiaa keskijänniteverkoissa, jotka yleensä sisältävät joko eristämättömän tai impedanssimaadoitetun nollapisteen. Oikein suunniteltu maasulkuvirran kompensointi suojaa sähkölaitteita, lisää verkon käyttövarmuutta ja vähentää kosketus- ja askeljännitteiden riskejä maasulun aikana.
Yleisin maasulku syntyy, kun yksi vaihe koskettaa maata tai maapotentiaalissa olevaa esinettä (oksat, kosteus, vierasesineet). Tällöin muodostuu valokaari, terveiden vaiheiden jännite nousee √3‑kertaiseksi ja verkkoon muodostuu kapasitiivinen maasulkuvirta, joka ylläpitää valokaarta ja aiheuttaa paloriskin.
Kompensoinnin tarkoitus on kumota verkon maakapasitanssien synnyttämä kapasitiivinen virta induktiivisella virralla (Petersen‑kela). Näin jäännösvirta pienenee, valokaari sammuu ja kosketusjännitteet laskevat.
Toteutustapa määritellään verkon rakenteen perusteella: se voi olla keskitetty, hajautettu tai hybridi.
Lyhyesti – ohjeita valintaan
- Kun kyseessä ovat pitkät kaapeloinnit, useat asemat ja harvoin muuttuva verkko, keskitetyllä kompensoinnilla (yksi säätyvä kompensointi/pääkisko) on etuja helpon hallinnan ansiosta.
- Laaja maantieteellinen verkosto, kaapelit eri syöttöalueilla; verkko on erittäin aktiivinen → harkitse hajautettua kompensointia (kompensointikeloja useissa kohteissa), mikä parantaa paikallista virranvaimennusta.
- Sekaverkko (kaapelia + avojohtoa), alueellisesti vaihtelevat kuormat ja kaapelipituudet → hybridi: keskitetty säädettävä ratkaisu + pienemmät paikalliset kompensoinnit haaroissa.
Toteutus on suositeltavaa silloin, kun kapasitiivinen maasulkuvirta on huomattava (esimerkiksi pitkien kaapelien vuoksi) ja/tai tavoitteena on sammuvan valokaaren saavuttaminen, mikä parantaa selektiivisyyttä ja vähentää turvallisuusriskejä koska kosketusjännitetaso pienenee.
Kompensointi on erityisen järkevää, kun maasulkuvirta kasvaa maakapeloinnin myötä merkittävästi ja valokaaren sammuminen ei ole varmaa ilman kompensointia.
Miten maasulkuvirran kompensointi tapahtuu?
Kaapeliverkkojen kapasitiivinen vuotovirta maahan kasvaa kaapeleiden pituuden myötä. Maasulussa nollapisteeseen virtaa kapasitiivista sähköä, joka ylläpitää valokaarta. Kompensointikela (Petersel-kela) tuottaa induktiivista virtaa, joka on vastavaiheessa verkon kapasitiiviseen maasulkuvirtaan. Näiden summana jäännösvirta pienenee, jolloin valokaaren energia heikkenee tai kaari sammuu.
Yleisesti maasulkutilanne syntyy kun verkossa tapahtuu eristysvika.
Avainperiaate: Käytännössä kela viritetään lähelle paralleeliresonanssia 50 Hz:llä, jolloin kapasitiivinen ja induktiivinen komponentti kumoavat toisensa.
Virran tasapainottaminen → Säädä reaktanssia siten, että induktiivinen virta on suunnilleen yhtä suuri kuin verkon kapasitiivinen maasulkuvirta käyttöolosuhteissa (pieni ylikompensointi tai alikompensointi on normaalia).
Toteutusvaihtoehdot
- Keskitetty kompensointi
Sijainti: Aseman pääkiskolla tai nollapisteessä (yksi säädettävä kela).
Hyödyt: Yksi selkeä säätöpiste, kohtuullinen kokonaiskustannus, helpompi käyttöönotto ja huoltotyöt.
Haitat: Laajasti jakautuneessa verkossa paikalliset erot (kuten pitkät syötöt) saattavat aiheuttaa osaverkoille lievää alikompensaatiota.
Sopii, kun verkon topologia on melko yhtenäinen ja harvoin muuttuva; asematasolla on laadukkaat mittaukset ja automaattinen säätö.
Kompensointikela on tyypillisesti öljyeristeinen, säädettävä sydänkela (TKPR/TKFC), jonka säätöalue on 10–100 % nimellisvirrasta. Yleisin mitoitus on 2 h terminen kesto. - Hajautettu kompensointi
Missä: Useita pienempiä keloja syötteiden tai haarojen nollapisteissä.
Hyvät puolet: Parempi paikallinen vaimennus, vähemmän jäännösvirtaa pitkissä haaroissa ja toimii tehokkaasti verkon muutoksissa.
Huonot puolet: Useamman laitteen tarve johtaa korkeampiin investointeihin ja ylläpitokustannuksiin; koordinaation merkitys on suuri.
Sopii tilanteisiin, joissa verkko kattaa laajan maantieteellisen alueen ja kaapelipituudet vaihtelevat erikseen. - Hybridi (keskitetty + paikalliset lisäreaktorit)
Sijainti: Säätyvä pääkela asemalla yhdessä pienempien kiinteiden tai säätyvien kelojen kanssa tietyillä alueilla ja verkoissa.
Etuja: Tämä malli yhdistää keskitetyn ohjauksen ja paikallisen hienosäätömahdollisuuden.
Huonot puolet: Suunnittelussa ja automaation yhteensovittamisessa on syytä olla tarkkana.
Sopii, kun verkossa on sekä kaapeli- että avojohtosarjoja, tai kuormitus/verkkoarkkitehtuuri muuttuu vuodenaikojen tai prosessien mukaan.
Mitoitus – käytännön ohjeet Käytännössä toteutetaan usein lievä ylikompensointi valokaaren sammumisen varmistamiseksi.
Tavoitteena on vähentää jäännösvirta noin 2–10 A, jotta valokaari sammuisi luotettavasti.
Arvioi verkkosysteemin kapasitiivinen maasulkuvirta
- Perustuu käytettyihin kaapelityyppeihin ja niiden pituuksiin (kV-taso, laitteet) tai mittauksiin (esim. nollajännitteen nousu, koekäyttö).
- Huomioi toimintatilat: normaali, huolto ja vika (avojohdot/kaapelihaarat, kytkentämuutokset).
Valitse periaate: keskitetty, hajautettu tai hybridi
Hyödynnä valintakriteerejä (topologia, pituudet, muutosten tiheys, asemien lukumäärä).
Kelan nimellismitoitus Käytännössä toteutetaan usein lievä ylikompensointi valokaaren sammumisen varmistamiseksi.
- Valitse kela, jonka säätöalue kattaa min–max kapasitiiviset virrat realistisissa käyttötilanteissa.
- Varaa säätövaraa (esim. ±10–20 %) verkon muutoksille (uudet kaapelit).
Viritystapa
- Automaattinen viritys: mittaa nollajännitettä ja säätää induktiivivirtaa.
- Kiinteä/portaallinen viritys sopii stabiileihin verkkoihin; muutoin suosi automaattista.
Suojaus ja valinta
- Varmista wattimetrinen maasulkusuojaus, häiriö-/ylijännitesuojat ja harmonisten hallinta.
- FAT/SAT-vaiheissa testataan jäännösvirrat ja välaikaiset ylijännitteet.
Dokumentointi ja käyttö
- Laadi selkeät käyttö- ja säätöohjeet, tilannekohtaiset asetukset sekä huoltokalenteri.
Milloin kompensointi on hyödyllistä?
- Kaapeloitu keskijänniteverkko, jossa pitkät kaapelit kasvattavat kapasitiivista virtaa.
- Toistuvat valokaarimaasulut tai haasteet selektiivisyydessä.
- Turvallisuus: alhaisemmat kosketus- ja askeljännitteet, pienempi laiteriski.
- Käytettävyys: vähemmän keskeytyksiä, parempi sammumissuhde.
- Sääntely, ohjeet tai verkonhaltijan vaatimukset ohjaavat kompensointiin.
Keskitetty vs. hajautettu vs. hybridi – tiivistetty vertailu
- Investointi: Keskitetty € < Hybridi €€ < Hajautettu €€€
- Hallittavuus: Keskitetty helpoin → hajautettu vaatii koordinaatiota
- Paikallinen optimointi: Hajautettu/Hybridi paras
- Elävyys verkon muutoksissa: Hajautettu/Hybridi mukautuvampi
- Käyttöönoton nopeus: Keskitetty nopein
Yksinkertaistettu esimerkki mitoitusprosessista Käytännössä toteutetaan usein lievä ylikompensointi valokaaren sammumisen varmistamiseksi.
- Selvitä kaapeleiden pituudet ja tyypit jokaiselle syötölle.
- Laske tai mittaa kapasitiivinen maasulkuvirta (min/tyypillinen/max).
- Päätä arkkitehtuuri: keskitetty (yhtenäinen verkko) / hajautettu (erilaiset syötöt) / hybridi (sekaverkko).
- Valitse säädettävä kela (riittävä säätöalue) ja määritä viritystapa.
- Suunnittele suojausfilosofia (wattimetrinen maasulkusuoja + asetukset).
- Suorita FAT/SAT: varmista jäännösvirrat, ylijännitteet ja selektiivisyys.
- Laadi käyttö- ja huoltosuunnitelma (sis. virityksen tarkistusväli).
Usein kysytyt kysymykset
Mitä tapahtuu, jos verkko muuttuu (esimerkiksi uusia kaapeleita tai haaroittavia yhteyksiä)?
On tärkeää varmistaa säätömahdollisuudet ja automaattinen viritystoiminto. Hybridi- tai hajautettu toteutus voi olla hyödyllinen, erityisesti mikäli muutoksia esiintyy usein.
Voiko kompensointi heikentää selektiivisyyttä?
Virheelliset asetukset saattavat heikentää tunnistusta. Hyödynnä wattimetrisiä reletoimintoja ja tarkista asetukset SAT-testeissä.
Mistä aloitan, jos nykytila ei ole tarkasti tiedossa?
Suorita nykytilamittaus (arvioi nollajännite ja kapasitiivinen virta), määritä käyttötilojen minimi- ja maksimiarvot, mitoita kela niiden mukaisesti ja aktivoi automaattiset säädöt.
Yhteenveto
- Keskitetty on yksinkertainen ja kustannustehokas, kun verkko on melko yhtenäinen.
- Hajautettu tai hybridi tarjoaa paremman paikallisen sovituksen laajoissa tai sekaverkoissa.
- Onnistumisen kannalta kriittistä: oikea mitoitus, toimiva viritys ja selkeä suojausfilosofia. Käytännössä toteutetaan usein lievä ylikompensointi valokaaren sammumisen varmistamiseksi.
Etsitkö tukea mitoituksessa tai toteutuksessa? Me tarjoamme apua kompensointiperiaatteen valinnassa, mitoituksessa ja suunnittelussa. Kerro meille nykytilanteestasi (kuten kaapelipituuksista, asemista ja suojauksen periaatteista), niin ehdotamme sopivaa toteutustapaa ja laitelistaa.